Heippa vaan taas!
Ajattelin tähän väliin kirjoittaa hiukka erilaisesta aiheesta, eli miten opiskelijavaihdosta kestää hajoamatta. (Erityisesti jos lähtee vaihtoon vuodeksi!)
Monia vaihtoon lähteminen ei kiinnosta, mutta monet ihmiset eivät vaan uskalla ottaa sitä riskiä mitä vaihtoonlähteminen tuo mukanaan. Eipä käy heitä syyttäminen, sillä vaihto voi olla henkisesti hyvinkin raskas. Siksi kannattaa ottaa selvää toisten vaihtareiden kokemuksista kohdemaassa ja erityisesti verrata omaa taustaansa heidän taustaan. Vaihdosta ei niin vaan olla tulossa takaisin ja vaikka se välillä kävisikin mielessä, ei nykyään vaihdossa olemisen raskaus mene mitenkään edelle siitä saatavia kokemuksia.
Tällä kertaa yritänkin neuvoa vaihtoonlähtijöitä siitä, mitä vaihto tuo mukanaan ja mihin kannattaa varautua.
Kerron myös miten vaihto vaikuttaa erityyppisiin ihmisiin.
Toisten vaihtareitten kanssa on tullut juteltua moneen otteeseen ja yleensä yön pimeinä tunteina ylös pulpahtaa aina sama puheenaihe.
"Onko ikävä takaisin kotiin?"
Monella vaihtarilla on kääntynyt unirytmi takaisin ympäri kotimaan rytmiin sen takia, että on halunnut puhua läheisten kanssa Skypessä tai muuten vaan vaihtaa
pari sanaa heidän kanssaan vaikka facebookissa.
Voin rehellisesti sanoa, että minulla ei ole ollut ikävä takaisin Suomeen koko vuotena. Oli syynä sitten tyttöystävä, internetistä johtuva globalisaatio tai letkeä vaihto-opiskelijaelämä. ( Tai sitten vaan Diablo 3)
Sen kyllä myönnän, että monia Suomessa olevia ihmisiä on kyllä ollut ikävä. Se, että ei voi osallistua juhliin tai muihin tapahtumiin kavereiden tai sukulaisten kanssa tekee pahaa.
Vaikka pari sukujuhlaa on jäänytkin välistä, luojan kiitos kukaan läheisistäni ei ole kuollut tai loukkaantunut vakavasti minun täällä ollessa.
En voisi edes kuvitella tunnetta, minkä tuommoisen kokeminen saa aikaa.
Toinen kiinnostava asia, minkä olen täällä saanut huomata on, että miten ihmiset ovat muuttuneet vaihdon myötä.
Jo ennen lähtöä olin kuullut monesta lähteestä, että vaihto tulee muuttamaan minun suhtautumista itseeni ja että moni lähtee vaihtoon "löytääkseen itsensä".
Jo pari - kolme kuukautta vaihdossa oltua huomasin miten vaihtarit alkoivat muuttumaan. Jotkut eivät jaksaneet pitää ylhäällä sitä naamaa, mikä heillä oli tänne tullessa
ja joittenkin luonne alkoi muuttumaan selkeästi. Aluksi niin sosiaalisista ihmisistä tuli hiljaisia ja jotkut hiljaiset alkoivat jopa puhumaan enemmän.
Ihmiset alkoivat hylkäämään paikallisia kavereitaan ja ne jotka pyörivät aluksi japanilaisten kanssa alkoivat pyörimään toisten vaihtareiden kanssa enemmän.
Sama myös toisinpäin.
Huomasin, että se paine joka sai ihmiset muuttumaan tuli yksinäisyydestä ja siitä, miten jokainen suhtautuu siihen. Ihmiset jotka olivat aluksi hirmu rohkeita
juttelemaan japanilaisten kanssa ja tuntuivat siltä, että he eivät tarvitse apua ollenkaan ja halusivat hoitaa asiat yksin alkoivat hakeutumaan muitten vaihtareiden pariin
jopa vain juttelemaan ja välistä kysymään apua. Japanilaisiin on erittäin hankala saada yhteyttä ja käytännössä mahdoton saada sellaista yhteyttä, että pystyisi puhumaan
mistään vakavasta tai omista huolista. Apu on onneksi erittäin lähellä, sillä KAIKKI muut vaihtarit olivat menossa läpi samaan asiaa samaan aikaan.
Yksinäisyys on yksi pahimmista tunteista ja varsinkin jos siihen ei ole tottunut missään vaiheessa, se voi tuntua murskaavalta. Varsinkin kun kaikkeen tuttuun on matkaa
tuhansia kilometrejä.
Omalla kohdalla huomasin, että unirytmi alkoi kääntymään ympäri ja vaikka olen tottunut olemaan yksin, niin muutaman viime vuoden aikana pelaamisesta oli tullut
se asia, mihin purin stressiäni ja täällä ennen kaikkea, yksinäisyyttäni.
Olin jo kerinnyt jonkun aikaa luulla, että olin vain peliaddikti, mutta täällä ollessa tajusin, etten oikeastaan ole addiktoitunut peleihin ( Onhan niitä kiva pelata :) ),
vaan siihen mitä kaikkea niiden pelaaminen tuo mukanaan. Esim. Ihmisiä, joiden kanssa tehdä jotain mitä rakastaa. Kokemuksia, jotka säilyvät läpi elämän. Älyttömän määrän naurua.
Japanissa on helppo olla satojen ja satojen ihmisten ympäröimä ja silti yksin. Se tuntuu hassulta, mutta sama pätee myös Suomessa. Ihmisiä ei vaan ole niin paljon ja
apua on helpompi saada. Suomessa opetetaan jo koulussa, että yksin ei tarvitse olla ja mitä kanavia voi käyttää siihen, että saa ystäviä joiden kanssa puhua.
Japanissa lapsuudesta saakka ei luoda sellaista tukiverkkoa ja jos menee huonosti, niin monella ihmisellä ei ole siihen mitään vastausta. Perhe voisi olla yksi, mutta
ainakaan vanhemmille mistään ei puhuta, sillä ongelmien myötäminen on häpeäksi. Suomessa asioista kannustetaan puhumaan ja sitä ei olla pidetty vähään aikaan häpeänä vaan
luonteenvahvuutena.
Joten miten vaihdon kestää selväjärkisenä?
Helpoin homma on varmistaa, että mitään ( Varsinkin jos lähtee vuodeksi ), ei mitään jää kesken kotimaassaan. Asioiden setviminen ja säätäminen 10 000 kilometrin päässä niistä
on HANKALAA. Miettii valmiiksi suhdeympyrät. Keihin kaikkiin haluaa ehdottomasti pitää yhteyttä vaihdossa ollessa viikoittain, kuukausittain ja keille kaikille lähettää vain kortteja.
Opiskellessa, juhliessa kohdemaassa muuten vaan häröpalloilemassa ei riitä mitenkään aikaa kaikille. Ystävyyssuhteita pitää hoitaa myös kohdemaassa, puhumattakaan sitten
vielä kaikista kotona. Mietittävää riittää, sillä mitä isommiksi ensimmäiset pallot tekee, sitä vähemmän vaihdosta saa irti.
Yrittää parhaansa valmistautua henkisesti siihen, että tulee olemaan yksin. Sinusta ei loppupeleissä tule olemaan kukaan muu vastuussa, kuin sinä itse.
Sille pitää tehdä jotain kohdemaahan saapuessa. Vaihtareita todennäköisesti on samaan aikaan paikalla vähän enemmänkin, joten yrittää parhaansa pystyttääkseen
tukiverkon valmiiksi. Ja vaikka muut vaihtarit tuntuisivat siltä, että ei heistä mitään hyötyä ole, niin kummallisesti heitä tulee ensimmäisen muutaman
kuukauden jälkeen erittäin hyödyllisiä ja ennen kaikkea sinusta tulee erittäin hyödyllinen heille.
Järki voi mennä myös uusien ihmisten kanssa toimiessa. Tämän opin jo armeijassa, ole kärsivällinen. Varsinkin uusien ihmisten kanssa, joista suurin osa ei ole samasta maasta kuin sinä.
Voitte uskoa minua. Jos matkaan lähtee oikealla asenteella, niin vaihdosta (kuten myös intistä) tulee erittäin paljon helpompi.
Vaihdossa jokainen pystyy toimimaan kenen kanssa vaan. Teillä tulee olemaan jotain yhteistä jo siinä vaiheessa, kun olette kummatkin päässeet vaihtoon samaan maahan.
Tuo yhteys on erittäin iso asia, sillä ainakin kyseessä ollessa Japani, toisen ihmisen luonne ei voi olla hirmu kaukana omastasi.
Sen verran tarkkaan valikoituja ihmisiä ainakin tänne tulee vaihtoon. ( Lähde siis vaihtoon mahd. kauas -> Nepal! )
Muista, että jos toiset ihmiset alkavat sapettaa, voit yleensä purkaa sen johonkin vaihdossa ollessa erittäin helposti.
Paikallisen kielen opiskelu on yksi helpommista vaihtoehdoista.
Kerää siis ympärillesi vaihdossa ollessa ihmisiä, jotka ovat vaihdossa samoista syistä kuin sinäkin ja pitävät samoista asioista kuin sinä.
Mutta älä kumminkaan pelkää kurkottaa tuon piirin ulkopuolella ja hypätä mukaan uusiin piireihin. Vaihto kestää kumminkin vaan rajallisen ajan ja huomaat
varmasti myöhemmin muistelevasi kaihoisasti jopa niitä ääliöitä :D
Anteeksi tästä järkyttävästä läjästä tekstiä, toivottavasti jaksoitte lukea :)
Seuraavaan kertaan!
